Seamus: Jussi Suominen, Anna Suominen, Anni Koskinen, Jussi Koskinen, Mikko Arlin, Juha-Pekka Linna
Kesällä 2002 Suomisen sisarukset Jussi ja Anni alkoivat koota bändiä äitinsä syntymäpäiväjuhlia varten. Anni haali mukaan tuttuja soittajia, muun muassa ystävänsä Annan. Kävi kuitenkin niin, että Anna ja Jussi löysivät yhteisen sävelen, alkoivat raapustella biisejä ja päätyivät lopulta naimisiin. Bändi jatkoi syntymäpäivien jälkeen elämäänsä nimellä Poor Seamus. Ensimmäinen levy Sidney 5 miles julkaistiin vuonna 2006, ja sen tuottivat Happoradion AH Haapasalo ja Aki Tykki.
Toista levyä työstettäessä nimi lyhentyi Seamukseksi ja Jussi teki siskolleen vastapalveluksen pyytämällä basson varteen Jussi Koskista. Seurauksena oli, että Koskisesta tuli bändin tuulisella basistin paikalla pisimpään pysynyt mies ja Annista puolestaan rouva Koskinen. Toinen levy Million ways to fuck up julkaistiin vuonna 2009. Sen jälkeen tapahtui taas pieniä miehistömuutoksia ja päädyttiin nykyiseen kokoonpanoon; rumpuihin saatiin Mikko Arlin ja kitaristiksi J-P Linna. Kolmatta avioliittoa bändissä tuskin nykykokoonpanolla sentään nähdään.
Nyt Seamus elää jännittäviä odotuksen aikoja. Ensi vuonna päivänvalon näkee paitsi bändin kolmas levy myös uusi Seamus-sukupolvi. Pikku Koskista nimittäin odotetaan saapuvaksi maailmaan UMK:n finaalin ja Bakun loppukilpailun välillä. Bakussa häntä ei varmaankaan vielä lavalla nähdä.
Kommentit (37)
Miettikää te vaa rumpuja, mutta tässä biisissä on sitä tunnetta. Jotakin muuta kuin oikein laulamista ja hienoa melodiaa.. Kuten parissa muussakin finaalista pois jätetyssä biisissä. Mutta tuomarien suomipoplallatukset?? Alkaa vaan oksettamaan kun kuulee noitten biisien kielikuvia...
Miettikää te vaa rumpuja, mutta tässä biisissä on sitä tunnetta. Jotakin muuta kuin oikein laulamista ja hienoa melodiaa.. Kuten parissa muussakin finaalista pois jätetyssä biisissä. Mutta tuomarien suomipoplallatukset?? Alkaa vaan oksettamaan kun kuulee noitten biisien kielikuvia...
Noniiii!!! Jätetään huippubiisit finaalista ja laitetaan huonoja vitsejä tilalle.. oispa nyt aprillipäivä
Tämä olisi biisi mikä pitäisi lähettää sinne viisuihin ehdottomasti. Hieno kokonaisuun, eikä yhtään väkisintehdyn tuntuinen. Tässä olisi millä erottua muista ja kaikki tarvittavat ainekset.
Jes, Anna & co. Ootte huippuja!
Tää fanitusbarometri on ihan perseestä.. Kärjessä mitäänsanomattomia diskojumputuksia ja hännillä tämmönen loistokappale!
...ei voi mitään, mutta minä tykkään...
Euroviisut on väärä foorumi tämänkaltaiselle marginaaliin jäävälle eteeriselle "taide"musiikille. Sotilasrumpuja harrasti myös Tanskan kundibändi tämän vuoden edustuskappaleessaan The New Tomorrow, osasipa tehdä sen vain yleisöön vetoavalla tavalla ja kärkijoukkoihin kapusi. Tällä taas ei kerrassaan ole mitään asiaa viisueliittiin.
Kaunis ja herkkä, mutta kuitenkin voimakas. Kärkijoukoissa mennään.
Tää on mun suosikkiiiiii!
Sekava sekametelisoppa. Ehdottomasti ei jatkoon.
Tykkään!
Paras kaikista!
Raikas tuulahdus uutta musiikkia. En usko kuitenkaan, että pärjäisi loppukarkeloissa. Laulajan ääni ärsyttävän teennäinen. Kertosäkeen 5/4-tahtilajilla yritettiin saada jotain erikoista, mutta minusta homma kääntyy päälaelleen, eli kuullostaa sekavalta. Hyvää ja onnistunutta on se, että biisi on omaperäinen ja tuore! HYVÄ!
Kiinnostava ja raikas kappale. Kärkikastia ehdottomasti.
Hieno loppunostatus. Töksähtelevä kertsi ei tosin lämmitä.
Ihan on joukosta erottuva ja erilainen, irlantilaisista rummuista huolimatta. B-osan jännä rytmitys on kiehtova ja saa kuuntelemaan kappaleen yhä uudestaan. Tätä voi verrata hieman euroviisuihin: Olen kuullut tämän kappaleen semi-finaalissa ja kertosäe jäi koukuttamaan. Äänestän sen siis finaaliin!
Okei, ihmiset ei varmaan oikesti ajattele näin naiivisti, mutta mikä ettei. :) Kyllä tämä minun "tykkäykseni" ansaitsee.
Sori, mut ei.
Poor Seamus ja Sydney 5 Miles levyn biisit on kyllä edelleen parasta tuotantoa.
Tykkään kappaleesta ja laulajasta! Tulee mieleen Gardigans, mutta haitanneeko tuo. Pitää tsekata teiän muutki biisit!
Tykkään! Varsinkin sanoituksesta.
Ei vaan aukene ainakaan minulle.
Onpa hieno. Ilahduttavaa kun bändi käyttää aikaa säveltämiseen eikä vaan kopioi vanhoja kliseitä. Sovitus pysyy hyvin kasassa ja loppuun vielä basistin tyylinäyte. Hyvä Seamus!
Melodia ei hyvä.
Hyvä. Hieno biisi ja hyvä sovitus. Kärkibiisejä.
a-osa ei puhuttele sanoista huolimatta, Irlantilainen rumpu, so heared,...Sorry, but goodbye.
Täähän olikin yllättävän kiinnostava! Kärkikastia.
Cool muttei ihan karsinnan kärkiryhmää. Kappale voisi olla mieleenjäävämpi, jos se rennon/letkeän/svengaavan meiningin päätteeksi loppuisi johonkin voimakkaaseen iskuun.
Kärkipään kappale ilman muuta.
No täähän oli hyvä! Ja laulajalla kiva Cardigans-soundi...